Hyppää sisältöön

Aamupalalla

Keitä kahvit, istu alas ja provosoidu. Ajatuksia maailmasta, ilmiöistä ja ihmisyydestä.

  • Home
  • Blogi
  • Kuka?
  • Instagram
  • Twitter
  • Tellonym

Home

Aamupalalla

Keitä kahvit, istu alas ja provosoidu. Ajatuksia maailmasta, ilmiöistä ja ihmisistä.

Ajatuksia

Podcast

Edellinen blogi

Haastatteluita ja julkaisuja

Minä

Politiikka

Share this:

  • Twitter
  • Facebook

Instagram

24.9.2021: minä olohuoneessa
Syyskuun loppu; tämä on kuin vuodenaikojen illansuu, oranssi auringonlasku ennen hämärää ja sitä seuraavaa käsikopelopimeää. Puut riisuvat itsensä hitaasti, liu'uttavat lehtiä yltään kuin satiinisia aamutakkeja ennen vaaleisiin peittoihin verhoutumista. Lokakuussa lyhyt hetki koleaa alastomuutta. Kuka näitä koivuja suutelisi kuten minua suudellaan?
Joskus männävuosina mulle saatto keväisin käydä välillä semmonen erhevirhe, että unohin pyöräni keskustaan ku olin kertakaikkisesti unohtanut saapuneeni sillä. Ku tottuu kävelemisen rutiiniin ni saattaa harvapäisyyksissään unohtaa tulleensa paikalle muuten ku jalan. Vuosia oon aatellu että mitenhän sitä saattaa olla välillä niin kertakaikkisen hajamielinen pumpulipää. Kunnes sitten unohin eilen autoni keskustaan. Enkä ois varmaan muistanutkaan koko asiaa ellen ois sattumalta menny autohallissa tyhjän autopaikkani ohi ja nielassu tyhjää. Meni hetki hoksata että eihän multa oo autoa voinu kukaan rosvota ku ihan ite oon ajanu sen kylille ja törstinä kävelly kotia. Ihmeen kaupalla ei ollu ees parkkisakkoa tuulilasissa vaikka siellä se oli pöjöttäny parkissa kuus tuntia yliaikaa. Seuraavaksi ajattelin unohtaa kaoottisluonteisen pääni lojumaan johonki. Paitsi että se on kylläkin kiinni hartioissa. Onni onnettomuudessa.
Ihmisiä, jollaisista pidän:
Sunnuntait on mulla oppimateriaalin laatimisen päiviä. Sillon istun alas, katon seuraavan viikon tuntisuunnitelmat, otan paperia ja piirrän oppilaille monisteet. Mulle opettajuudessa yks ihanimpia asioita on ite tekemisen vapaus. Valmista oppimateriaalia on operyhmät, nettipalvelut ja opettajan oppaat pullollaan, mutta mulle on mielekkäintä valita olemassaolevasta materiaalista sopivimmat palat ja piirtää käsin omat versiot. Mulle luovuus on tapa tasapainottaa kasvatustyön byrokratiaa. Jollain tapaa myös maadoitun ku syvennyn käden liikkeeseen hiljaa. Maalata joutaa enää harvoin, mutta työssäni saan kanavoitua samaa luomisen tarvetta oppimateriaalin tekemiseen. Pää hiljenee, hengitys tasaantuu ja muut velvoitteet unohtuu, ku keskityn hetken aikaa pelkästään visuaalisiin linjoihin. Luomalla pysyn voimissani ja järjissäni.
Menomatkalla sanoit mulle, että oot varmaan vulgaarein nainen jonka tiiän. Mää nauroin koska se on totta. Ajettiin kahville ja syötiin pullaa. Ikkunoista paisto siristyttävä aurinko, on syyskuu.
Aamupalalla, Create a website or blog at WordPress.com
 

Ladataan kommentteja...