Hyppää sisältöön

Aamupalalla

Keitä kahvit, istu alas ja provosoidu. Ajatuksia maailmasta, ilmiöistä ja ihmisyydestä.

  • Home
  • Blogi
  • Kuka?
  • Instagram
  • Twitter
  • Tellonym

Home

Aamupalalla

Keitä kahvit, istu alas ja provosoidu. Ajatuksia maailmasta, ilmiöistä ja ihmisistä.

Ajatuksia

Podcast

Ansioluettelo

Haastatteluita ja julkaisuja

Minä

Politiikka

Loman viimeiset auringot mun seinillä. Tänään uusi lukuvuosi ja uusi koulu. Ihanaa että mut on haluttu tänne perusteellisen karsinnan jälkeen. Hirveetä etten tunne täältä ketään. Viime kesä oli mun elämäni ihanin ja kiireisin. Olin suunnitellu yksin syötyjä aamupaloja parvekkeella ja yksin tehtyjä harhailureissuja mihin lie, mutta lopulta päädyinkin olemaan niin vähän yksin, että ekstrovertillekin sellainen määrä sosiaalisuutta rupesi tuntumaan melko ylitsevuotavalta. Tämän kesän kynnyksellä silti tuntui, että haluan samaa taas: kavereita, reissuja, yökyliä, taukoamatonta puhetta. Sainkin lopulta yllättävän paljon yksinäisyyttä. Voimia teille muillekin kansankynttilöille viimeiseen lomaviikkoon – lohdun sanana sanottakoon, että seuraavaan kesälomaan on vain 187 työpäivää!! Juttelin tässä taannoin erään nuoren insinöörin kanssa, joka perusteli mulle ihan vakavissaan ja kirkkain silmin, että hänen mielestään humanistiset alat ovat turhia, koska ne eivät tuota mitään. Sen sijaan että olisin alkukantaisen karjunnan saattelemana repinyt silmämunani irti ja tunkenut ne hänelle suuhun, kysyin asiallisesti, että kuinka voit puhua mitään tuottamattomuudesta, kun esim. iso osa koulutusjärjestelmämme ylläpitäjistä valmistuu humanistisilta aloilta. "Joo mutkun nuo alat ei tuota suoraa voittoa." Voi vittu. Reissun parhaat asiat: Puupaneeliseinäisistä paikoista heräämisestä tulee aina ja ikuisesti mieleen lapsuuteni mummola -soundtrack: pääskyset vaalealla rullaverholla peitetyn ikkunan takana, mummin kuorsaus, papan rykäisyt kun se röökasi liesituulettimen alla, koiran haukunta. Ajoin taannoin yksin keskellä yötä kiimingin läpi ja katselin usvassa uinahtelevia peltoja ja laskevan auringon värittämiä pastellireunaisia sadepilviä. Siinä tyynen ja uneliaan tunnelman keskellä näin jonkun huppupäisen teinin taittavan matkaa jalkakäytävää pitkin. Hetkeksi tuli sellainen nostalgisen haikea olo, että ollapa vielä viistoista ja kävellä yöllä peltojen välissä kotiin ja olla tietämättä mitään aikuisuuden mukanaan tuomista päänvaivoista. Tämän viikon väite: Naisoletettujen ulkonäkö uhkaa valtarakenteita, ja siksi sitä kuuluu käyttää patriarkaattia vastaan. Kävin toissapäivänä mummolassa. Oon vasta hiljattain tajunnu, mikä etuoikeus on ettei mummolaan meno oo mulle pakollinen paha. Hirveän monet ihmiset joutuu välttelemään isovanhempiaan jotteivat tulisi tuomituksi, arvostelluksi ja verbaalisesti kurmuutetuksi. Hirveän monet joutuu henkisesti terästäytymään ja piilottamaan osia itsestään isovanhempien seurassa. Sitä se monella on – suku on ehkä sitä ikäpolvea että heille on luontevampaa paheksua ku hyväksyä.

Share this:

  • Twitter
  • Facebook

Instagram

Loman viimeiset auringot mun seinillä. Tänään uusi lukuvuosi ja uusi koulu. Ihanaa että mut on haluttu tänne perusteellisen karsinnan jälkeen. Hirveetä etten tunne täältä ketään.
Viime kesä oli mun elämäni ihanin ja kiireisin. Olin suunnitellu yksin syötyjä aamupaloja parvekkeella ja yksin tehtyjä harhailureissuja mihin lie, mutta lopulta päädyinkin olemaan niin vähän yksin, että ekstrovertillekin sellainen määrä sosiaalisuutta rupesi tuntumaan melko ylitsevuotavalta. Tämän kesän kynnyksellä silti tuntui, että haluan samaa taas: kavereita, reissuja, yökyliä, taukoamatonta puhetta. Sainkin lopulta yllättävän paljon yksinäisyyttä.
Voimia teille muillekin kansankynttilöille viimeiseen lomaviikkoon – lohdun sanana sanottakoon, että seuraavaan kesälomaan on vain 187 työpäivää!!
Juttelin tässä taannoin erään nuoren insinöörin kanssa, joka perusteli mulle ihan vakavissaan ja kirkkain silmin, että hänen mielestään humanistiset alat ovat turhia, koska ne eivät tuota mitään. Sen sijaan että olisin alkukantaisen karjunnan saattelemana repinyt silmämunani irti ja tunkenut ne hänelle suuhun, kysyin asiallisesti, että kuinka voit puhua mitään tuottamattomuudesta, kun esim. iso osa koulutusjärjestelmämme ylläpitäjistä valmistuu humanistisilta aloilta. "Joo mutkun nuo alat ei tuota suoraa voittoa." Voi vittu.
Reissun parhaat asiat:
Puupaneeliseinäisistä paikoista heräämisestä tulee aina ja ikuisesti mieleen lapsuuteni mummola -soundtrack: pääskyset vaalealla rullaverholla peitetyn ikkunan takana, mummin kuorsaus, papan rykäisyt kun se röökasi liesituulettimen alla, koiran haukunta.
Aamupalalla, Create a website or blog at WordPress.com
  • Seuraa Seurataan
    • Aamupalalla
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Aamupalalla
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Kopioi lyhytlinkki
    • Ilmoita sisällöstä
    • View post in Reader
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...