Syrjivän retoriikan nousu ja tuho

Liki vuosi sitten julkaisemassani tekstissä pohdiskelin maailman ja Suomen tilannetta eduskuntavaalien ja Yhdysvaltain poliittisen kuohunnan jälkimainingeissa. Olin ja olen sitä mieltä, että ihmiskunnan muisti on lyhyydessään lähes olematon – maailmanlaajuisesta fasismin noususta on alle sata vuotta aikaa, ja siitä huolimatta ääriajattelu nostaa jälleen päätään. Vuosi sitten luulin ja toivoin sanoneeni aiheen tiimoilta kaiken, mutta viime aikojen kohut suomalaisen politiikan kentässä ovat laittaneet pökköä pesään. Pelkästään jo kuluneella viikolla on julkinen keskustelu kattanut koko joukon rasistista mölyä ja jopa Lapuanliikkeestä kiistelyä.

Perussuomalaisten kannatus on pysynyt viime vuodet kannatusmittausten kolmen kärjessä. Vielä 7.5.2020 julkaistussa mittauksessa Perussuomalaisten kannatus on 17,9 %, mutta viimeiset pari viikkoa ovat perussuomalaisten osalta olleet niin sankkaa myllytystä, että tilanteen on ennen pitkää heijastuttava kannatukseenkin. Ano Turtiaisen tviittailua seurauksineen olenkin jo kerennyt kommentoida, mutta sen perässä tullut Totuus kiihottaa -tapaus on vielä aivan oma lukunsa.

Referoituna: Perussuomalaisten ajatushautomo Suomen Perusta on julkaissut kuluneella viikolla Jukka Hankamäen kirjoittaman Totuus kiihottaa -pamfletin, jonka oli tarkoitus olla mediakriittinen ja filosofinen tutkimus. Tosiasiassa teos on yli 400 sivua naisvihaa, raiskausten normalisointia, maahanmuuttajien halventamista ja käsittämätöntä ajatusakrobatiaa sen ympärillä, kuinka naiset ovat suomalaisen miehen omaisuutta. Ja nimenomaan suomalaisen miehen: maahanmuuttajataustaisten tekemät raiskaukset ovat Hankamäen mukaan tietenkin valtava yhteiskunnallinen ongelma, mutta sitten kuitenkin naiset ovat vain hankalia ämmiä, kun eivät ymmärrä antaa seksiä jalolle ja uljaalle suomalaiselle miehelle vastineeksi silkasta miesten olemassaolosta. Kuulemma koituu yhteiskunnallemme tuhoksi, kun pihtausta käytetään vallankäytön välineenä. Että on se kumma, kun ei voi seksiä harrastaa aina silloin, kun miestä sattuu huvittamaan.

Muutenkin omia oikeuksiaan puolustavat akat ovat tahallaan takakireitä rumia haaskoja. Hankamäen mukaan kaunis nainen kun ei ole koskaan feministi. Kauniit naiset ymmärtävät, että turha kiukutella miesten rakentamaa maailmanjärjestystä vastaan. 420 sivua edellä kuvailtua misogynististä saastaa, ja se on kustantanut veronmaksajille 120 000 euroa.

Ja koska teos on julkaistu Perussuomalaisen puolueen ajatushautomon tuloksena, ja koska ajatushautomon hallitus koostuu valtaosin Perussuomalaisen puolueen jäsenistä, ja koska Perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja on ollut teoksen julkistustilaisuudessa paikalla edustamassa, ja koska kansa on ymmärrettävistä syistä järkyttynyt teoksen sisällöstä, on perussuomalaisilla tullut melkoinen kiire irtisanoutua koko teoksesta. Teos ei kuulemma edusta perussuomalaisia arvoja, minkä vuoksi ihmettelenkin, miksi se on sitten alun perinkään julkaistu puolueen alaisuudessa toimivan ajatushautomon tuotoksena. Ilmeisesti kuitenkin teoksen oikoluvussa on sattunut jokin katkos, sillä puheenjohtaja Jussi Halla-aho on vakuuttanut, ettei ole itsekään lukenut teosta eikä siten ollut tietoinen sen sisällöstä. Kaikki muutkin asianosaiset ovat pesseet kätensä osallisuudestaan. Kukaan ei ole teosta lukenut, ja jos onkin, korjausehdotukset eivät ole jostain syystä päätyneet lopulliseen tekstiin. Kirjoittaja eli Hankamäki itse kiistää kirjoittaneensa, että grooming-ilmiö johtuisi naisten pihtauspolitiikasta, vaikka teoksessa lukee ”grooming-ilmiöiden yleistyminen johtuu suureksi osaksi naisten omasta pihtauspolitiikasta”. Esimerkkejä piisaisi, mutta saanette kokonaiskuvasta kiinni.

Puolueen kiemurtelua on ollut suorastaan hikoiluttavaa seurata. Perussuomalaisen puolueen näkyvissä asemissa olevat poliitikot ovat vuosien ajan aiheuttaneet jatkuvaa kohinaa rasistisilla, misogynistisilla tai muutoin syrjivillä ulostuloillaan. Mielestäni on siis – jollei silkkaa itsepetosta, niin – uskomatonta hätävalehtelua yrittää selittää kohua parhain päin, kun tilanteesta on jo jääty kiinni niin sanotusti housut nilkoissa. Ymmärrettävästi useat perussuomalaisia kannattaneet naiset ovat nostaneet kytkintä ja siirtäneet äänioikeutensa jonkin muun puolueen hyväksi. Mutta yhtä kaikki kummallista kiemurtelua olen silti nähnyt joidenkin kannattajien taholta: lausunnot, kuten ”eihän ajatushautomon tuote edusta puoluetta” tai ”tuohan on yksittäisen ihmisen mielipide” tai ”en jaksa välittää yhdestä kirjasta, äänestän silti” ovat vilisseet keskustelupalstoilla tiuhaan.

Tässä kohtaa olen vähiten huolissani siitä, kuinka puolueen ja sen kannattajien välinpitämätön asenne ihmisoikeuksiin on noussut oikein ryminällä näkyville. Eniten olen huolissani itsepetoksesta, jollaisessa useat kannattajat vaikuttavat elävän. Tosiasiassa melkein ihailen sitä, millaisiin mittoihin asti joidenkin kyky valikoida rusinat pullasta yltää. Keskustelupalstoilla on vilissyt viime päivinä laumoittain maahanmuuttokysymyksiin fiksoituneita konservatiiveja, joita väestönvaihdon, islamisoitumisen ja muiden keksittyjen ongelmien rinnalla ei jaksa kiinnostaa puolueen syrjivät ja eriarvoistavat ratkaisut tai ratkaisuehdotukset.

Hälyttävän moni ajattelee Perussuomalaisen puolueen olevan pienituloisen tavan kansalaisen puolella maahanmuuttokritiikissään. Tosiasiassa Perussuomalaisten ollessa hallituksessa edellisen kerran on Suomeen virrannut enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan, minkä seurauksena kaikista köyhimmältä kansanosalta on riistetty siitä vähästä, mitä jäljellä on. Puolueohjelmassa sanotaan perussuomalaisten ajavan kansallista etua, vaikka todellisuudessa puolueen suopeahko suhtautuminen palveluiden yksityistämiseen on lähinnä suurituloisen kansanosan sekä yritysjohtajien etua ajava ratkaisu. Jos jollekulle on vielä epäselvää, mitä populismi käytännössä tarkoittaa, edeltävät olkoot siitä esimerkkinä.

Ja kaiken jälkeen jotkut kehtaavat vielä piipittää, ettei Perussuomalaiset itse asiassa ole rasistinen tai syrjivä puolue. Jos jokin liikkuu kuin ankka, kaakattaa kuin ankka ja näyttääkin ankalta, mikä se silloin on? Olen muutenkin pohdiskellut, mikä tarkalleen ottaen on rasismia edellä mainittujen sananvapauden puolustajien ja ”en ole rasisti, mutta” -vänkääjien mielestä. Kaiketi vasta orjakauppa Lapuan torilla lasketaan ehkä hilkulla rasismiksi ja naisten myyminen kodinkonekaupassa misogyniaksi, jos edellä kuvaamani esimerkit eivät kategorioihin sovi. Kiinnostavasti myös Jussi Halla-ahon, Laura Huhtasaaren, James Hirvisaaren, Ano Turtiaisen, edesmenneen Tony Halmeen sekä lukuisten muiden Perussuomalaisen puolueen edustajien julkiset syrjivät lausunnot ovat aina yksittäistapauksia ja yhden ihmisen mielipiteitä vailla mitään tekemistä puolueen kanssa. Kehtaisin väittää, että riittävän monesta yksittäistapauksesta muodostuu nopeasti joukko ja joukon arvomaailma on puolueen arvomaailma. Sillä ei ole haituvankaan väliä, millaisia korulauseita puolueohjelmassa lukee, jos puolueen poliitikkojen käytös puhuu tavan takaa yhdenvertaisuutta vastaan.

Perussuomalaiset vaikuttavat kuitenkin itsekin havainneensa, että tiuha julkisuusmylly syrjivän puheen tiimoilta saattaa tulla puolueelle kalliiksi. Ano Turtiainen sai kenkää eduskuntaryhmästä rasistisen meemin vuoksi, ja Jussi Halla-aho vaikuttaa olevan huolissaan kohujen vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen. Vaikka puheenjohtaja itse on vielä taannoin vakuutellut seisovansa raiskauksilla fantasioivien ja homoja halveeraavien kirjoitustensa takana, on ääni kellossa selkeästi muuttunut. Sitähän minäkin: jos rivien välissä (heikosti) piilotellut rasismi ja misogynia pääsee täysin valloilleen, tulee monelle laput silmillä kulkeneelle äänestäjälle kiire vaihtaa maisemaa. Sitäkin soisi mietittävän, millainen määrä kognitiivista dissonanssia tarvitaan sen ajatuksen ylläpitämiseen, että Perussuomalaiset olisi muka Hankamäen kohuun asti ollut sievä ja viaton suomalaisen puolustaja. Mutta se olkoon eri keskustelu.

Jos vuosi sitten olinkin peloissani äärioikeistolaisen retoriikan hivuttautumisesta länsimaisten yhteiskuntien arkeen, nyt olen varovaisen toiveikas kyseisen retoriikan näivettymisestä olemattomiin. Black lives matter ja jatkuvat äärioikeistopolitiikan tappiota petaavat kohut herättävät äänestäjiä ajattelemaan arvojaan uusiksi. Se voi olla monelle ensimmäinen kerta, kun arvojaan tulee edes syväluodanneeksi populistisen mukaretoriikan varjosta. On tullut aika, kun syrjivälle puheelle kintaalla viitannut puolue joutuukin huolestumaan kärjekkäiden ulostulojen vaikutuksesta puolueen suosioon. Ja sellaisessa maailmassa haluan elääkin. Haluan uskoa, että vaikka kuinka ihmisoikeuksia kyseenalaistava politiikka nostaisikin päätään aika-ajoin, se myös kuihtuu äänestäjien voimin olemattomiin. Kansalla on valtaa siihen, millaista retoriikkaa yhteiskunnassa sallitaan. Mainittakoon varalta, ettei edeltävällä ole sananvapauden rajoittamisen kanssa mitään tekemistä. Siinäkin kun on ollut erään puolueen taholta epäselvyyttä.

Vaikka olenkin tullut viime päivinä kuluttaneeksi mittavasti aikaa internetin poliittisiin keskusteluihin, olen myös ehtinyt havaita kesän olemassaolon. Ilahdun kesästä joka vuosi suunnattomasti, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ajattelin mennä tuulettumaan alppiruusupuistoon. Siellä jos missä sielu lepää hetkisen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: